Katujen kauneutta ja karuutta

Kulkiessa ns. törmää kaikenlaisiin näkymiin. Harvoin on sopivasti kamera kätösissä, joskus kuitenkin. Näitä hetken näkymiä tähän blogiin silloin tällöin hieman laittelen. Sekalaisia kuvia.

Alkuun uinuva tytär Juhannus-aamuiselta kävelykadulta Oulusta, jonka katuja ja näyteikkunoita muutaman päivän kävelin ja katselin.
- Tuleva syrjäytynyt vai muutenko vain väsynyt? Puoliksi syöty pizza-laatikko sylissään aamu yhdeksältä kävelykadulla.

Ja taustalla on sitten raharikkaille tarjolla "rihkamaa" Näiden kellojen hinnalla jonkun yön hotellissakin nukkuisi.
Meikä ei oikein tajua, miksi kellosta pitäisi maksaa 9870 € ??? Tai vain vajaat 6000 € ??
Tosin, enhän minä ymmärrä paljon muitakaan asioita, - joten omapa on häpiä.

Jättipotti ja hieman muutakin

Hieman on jäänyt päivityksiä väliin, koneella en ole joutanut istuksimaan ja naputtelemaan, joten hieman useampaa aihetta samaan syssyyn.


Uteliaisuuttani pistäydyin metallinkeräyspisteellä, vaikka jo aamulla sen kerran katsastin. Nyt siellä olikin odottamassa yllätys: viisi kassillista koskenkorvapulloja. - Muovisia ja lasisia.

Koskenkorva on maistunut

Hieman heikosti on muuten mennyt keräyshommissa, tai oikeastaan ei.
Löysin myös porakoneen, ja kellonkin. Porakone oli ehjä, mutta laturi näytäisi olevan rikki. 18 V vehje. Einhell-merkkinen.

Metallikeräyslaatikkoon oli heitetty vanhoja herätyskelloja, sekä muutama rikkinäinen rannekellokin, joukossa yksi kullanvärinen ja ehjäkin, katsoin tarkemmin sitä...Candino...!!!
Ja kello oli KULTAA! 14 karaatin kuori, O 585 merkinnällä. Siitä puuttuu vetonuppi, muutoin ehjältä näyttää. Käydäänpäs kellosepällä lähiaikoina. Lienee jo romukullankin arvo jonkun kympin, saatika jos se on toimiva peli?

Toki tiedän, että arvokkaampi löytötavara pitäisi toimitaa polliisille, mutta nämä olivatkin roskiksissa, joten " harkiten poisheitettyjä" ovat. Oma harkintani on, että:- vielä näillä jotain tekee tälläinen " loppuunkäyttäjä" kuten meikä on.

Kilpailijoita öisillä kaduilla

Niin vain kävi, että vaikka lähdin jo 1;30 liikkeelle keräilemään pullot ja tölkit, juotuani ensin pyöräsuojassa pikakahvit, - en ollutkaan ensimmäisenä niissä hommissa. Joku pyöräänsä talutteleva ukkeli jo oli pari kassillista keräillyt, tuli meikää vastaan mäessä. Vaihtoi muuten puolta ennen kohtaamista. Vakuuttava meikäläisen dyykkausasu? Päällä oli vihreet housut ja night-camo takki. Ja kypäräkin päässä. Sen vois jättää poiskin, muta sitten varmaan kolahtaa jossa in vaiheessa kipeesti, en taida riskiä ottaa.
<<<potutti kun vieläkin pitäisi aikaistaa aikataulua. Muutoin  jää vain sattumat jäljelle öisistä karkeloista. Josko sitä kuitenkin jotenkin mukana bisneksessä pysyisi nykyiselläkin aikataululla.
Löysin noin yhden muovikassillisen tavaraa, jonkun viiseurosen siitä vois saada, en ole laskenut tarkkaan. Lisää jos vielä löytyy, niin sitten vasta kassankautta kaupasta ulos.
Nuorisoa istuskeli vielä vanhalla ratapenkalla nuotiolla, grillillä mekasti vähän varttuneempaa sakkia ja yksinäinen shortsipimu seisoskeli kirjaston edessä. -Hymyili muuten meikäläiselle, syystä tai toisesta.

Uusi aloitus

No, meikä nyt vähän kainosteli julkaisutoiminnassaan, sitten jonkun aikaa mietittyäni päätin aloittaa sen kuitenkin uudelleen. Jotain luotava on, jos ei ole lunta maassa, niin sitten vaikka textii...

Yksi luontainen keräilijä ja kiertelijä lienee tilhikin. Tämä yksilö istuiskeli Viurusuolla.

Tiukkaa tekee taas, laskut maksettuani jäi ylimääräistä kokonaista 110 euroa. Joista osa vakuutusrahojen palautusta ja osa bonus palautusta. Joten keruutalous jatkuu, eihän siinä muukaan auta. Arkisin silmät auki kävelyä ja sitten viimeistään lauantai-aamuyöstä yhden jälkeen jalkeille ja katsastamaan kadut, sekä puistot. Siitä se " viikkoraha" kertyy.

Yhdenlaista keruuta on myös kuvien keruu, eli valokuvaus.

Toisenlaista kilometrien keruu, jalkaisin, pyörällä tai jopa autolla, ei retkeily ja matkailu budjetin sallimissa rajoissa.

Joten jonkinlaista sillisalaattia tästä blogistani taitaa tulla, haitanneeko mitään? Haittaa tietysti, mutta sillisalaattiahan se elämä on, itse kullakin. Tämä blogini on minun sillisallaatiani.

Söin muuten tänään savustettuja särkiä ja uusia perunoita.