Marraskuinen retki.

Pistäydyin metsässä yö retkellä. Keli oli hieman pakkasen puolella, vesisadetakin ennustivat, mutta väärä profeetta oli ilmatieteenlaitoksella töissä. Pakkasella pysyi koko ajan.
Ensimmäisenä päivänä kiertelin Paljakan maisemissa 15 km. edestä. Eipä näkynyt muita kulkijoita, polut ja tiet koskemattoman lumivaipan peittämiä.
Testissä oli uusi taukolaavuni, kevytpeitteen kevennetty versio. Oma hommansa sen virittelyssä tietysti on, mutta kivan suojan tuuleta ja sateelta antaa taukojen ajaksi.



Etsi kuvasta asentoni

Kaitajärven rantatörmää

Luminen hako sulan veden päällä



Makkaranpaistotulet Paljakan rinteessä



Yöllä oli kuin olikin pakkasta, aamuksi varaamani vesi oli riitteessä kattilassa

Välijärven salmi ja sen takana tulipaikka

Laskuvettäkö jo?



Tervastakin löytyi.

 

 

 

 

Toisena päivänä kiertelin Munajärven itäpuolella, yhä pientä pakkasta. Jo olivat autoilevat ulkoilijatkin liikkeellä, mitähän etsivätkään? Edestakaisin pörräsivät autoistaan ulos astumatta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jätteitä juomaan

Viikon saldona toisten jätöksiä.
Joltakulta oli pudonnut parkkipaikalle 12 kpl. paketti Danonen jukurttijuomia, niitä pieniä puteleja. Liekö tavaroita autoon pakatessa maahan pudonneet ja jääneet huomaamatta. Ehjiä pulloja kaikki.

Toiselta parkkipaikalta löytyi avaamaton kaljapurkki.
Hyvin maistuivat molemmat satsit.
..

Karpalosoilla

Pistäydyin harrastamassa keruutaloutta  karpalosoilla. Hieman marjat olivat vielä raakoja, toki kypsiäkin löysin. Kolmisen litraa keräilin sankoon, siinä se.
Valokuvailin syksyistä ruskaa, samoja aiheita vuodesta toiseen.
- Yksi kuva tuli oikein persoonallinen, nimittäin hauskasti sattui omakuva hieman jäisen karpalon pintaan sitä makroillessani.

Keräilijä kuvailemassa karpaloita ( omakuva versio 10.2014 )

 

 

 



Ruskan värejä.



 

 

 

Hirvikoira kävi pitämässä paussia luonani. Itse metsämiestä ei näkynyt. Itsellänikin oli muuten huomioliivi ylläni liipasinherkkien metsästäjien varalta, kuten ko. koirallakin.

Menneen elämän maisema raunioituneella asumuksella kuusikon kätköisssä.

Öisiltä kaduilta

Aamuhämärissä katuja kierrellessä saattaa löytää kaikenlaista öisten kulkijoiden kadottamia ja hylkäämiä tavaroita.
Esimerkkinä vaikkapa menneen viikon kalustusta, sateenvarjoa, paripuolta hansikasta., tyhjää selkäreppua ( joku jo kerennyt tyhjentää...). Sitten puukkoa ja puntaria,- kalasnikovkin...Pitäähän sitä pimeällä kulkiessa olla jotain kättä pidempääkin kaiken varalta matkassa.
Puukko oli siisti ja käyttämättömän näköinen, ei verta, - eikä suolenpätkiä, joten omin itselleni. Tuskin kukaan siitä sormenjälkiä kaipaa,
Joku oudossa paikassa lojuva polkupyörä, sekin lie viety ja hylätty sitten. Ym.

Kuva todistanee:

Kalasnikovin kuoret ja marttiinin kuori sisältöineen...

Wanhalla kompanssilla uusi suunta ja omistaja

Löysin kirppikseltä vanhan Suunnon marssikompassin mallia M 311, miltä vuodelta lie on epäselvää, mutta alkuperäistä mallia se on....ihan nahkahihnalla ja hyväkuntoisena.
Piti hieman miettiä maksaisinko siitä sen pyydetyt 20 €, tingin 15 asti ja sain omakseni.

Kävin kokeilemassa vieläkö toimii ja näyttääkö oikeaan suuntaan.
Hyvin toimi. Vain muutaman kymmenen metrin heiton sain aikaiseksi kilometrin matkalla  useampaan suuntaan samotessani. Paremmin, eli herkemmin sen neula toimi kuin muutaman vuoden ikäinen Lidlin kompassi. Pieni kupla sen sisällä on, mutta se ei näy haittaavan mitään,

 

 

Kävin myös tutkimassa erästä harjua, asumaton niemi kalaisan järven keskellä. Hyvä leiripaikka löytyi aivan niemen kärjestä.

 

 

 

Metsässä kuvailtua

Kuvia retkiltä:



Kerkänkoivikon luonnonsuojelualueelta.

 

Sieniryhmä undknown.

 

Valkoiset puolukat!

 

Näillä main oli keväällä metson pesä

 

Männyn herkkutatti



Koivun herkkutatti ??

Alueella oli hirvikärpäsiä erittäin runsaasti syyskuun alussa, suorastaan riesaksi asti.

 

Menneeseen aikaan

Käväisin keskiaikamarkkinoilla Savonlinnassa.
Tunnelma oli aika sopiva, sää hieman pilvinen ja koleahko. Kyllähän siellä viihtyi koko päivän aivan mainioisti. Katsottavaa ja ihmeteltävää riitti.
Komeita miehiä ja ihania naisellisia naisia yllin kyllin.

Yritin kuvailla siten, ettei nykyajan asuisia ihmisiä tulis kuviin mukaan, vaikeaa, mutta onhan se kuvankäsitelyoppi jotenkin hallussa.

Aitoa keskiaikaväkeä aidolla taustalla

Hurja Ruuth?

Aitoa sikaa pikkunälkään.

Jotkut osaa kaikenlaista, ihme!

Musiikkia ja silmänruokaa

Linnan komistus

Asu sopi luennoitsijalle hyvin. Unohdin aivan, että se oli miehen asu...

Retkillä

Kesän mittaan olen retkeillyt aika reippaastikin. Kävin Hevonpersiin saarillakin. Totta! On sellainenkin paikka olemassa ihan virallisestikin.

Siellä tapasin yhden marjastaja-mummon. Juteli hänen kanssaan jonkin aikaa, olin melkein vaatteita, koska juuri olin käynyt uimassa. Hieman aiemin olin ihan ilkosillani.
Kertoi, että paikka johon olin leiriytynyt, oli vanha nuotanvetoranta. Matalaa kivikorantaa, hyvä kahlata uimaankin.


Paluuumatkalla makailin riippumatossa erään lammen rannalla, siihen tupsahti nainen pyörällä. Hieman vilkuili minua, mutta meni sitten uimaan. En seuraillut häntä paljoakaan, hieman pyöreä ja rupsahtanut ihminen...
Kun olin poistumassa paikalta hän alkoi jutella, -kyseli mistä olin ja muuta joutavaa.
Pyysi jopa minua uudelleen uimaan, mutta en mennyt kuitenkaan. Olisikohan pitänyt lähteä yhdessä pulikoimaan?

Bongauksia

On sattunut kohdalle joku julkkiskin tässä menneellä kesällä.
Se Merimakon entinen omisatja Kirsi Mikälie Paakkanenko Absilla käveli vastaan jonkun ukkelin kanssa Ihan oli kuvansa näköinen.



Samana päivänä kokkoomuksen Sasi, - Kimmo, hymyili kadulla meikälle. Taisin tuijotella liian tiiiviisti kohti. Tosin enemmän kiinnosti se uusi ystävätär, eronhan se vasta toteutti entisestä.





Ja eniten kyllä on hetkauttanut tuo kaunotar tuntematon: Jenna G. Oli konsertissa ja lauloi yllätysnumeron. Kiinnitin jo aiemmin huomiota sen hymyyn ja kauneuteen muutenkin kun hän vielä oli katsomon puolella.
Niin nuori ja kaunis.
Pöllin tähän yhden kuvan Jennan omasta blogista, sallittakoon?

Näin tänään;=)

Kohtaamisia luonnossa

Kuvatakin pitäisi, ja jotainhan minä kuvaankin. Tässä muutama lintu ja oravakin, sekä lumme kukassaan.
Kaupunkilintujahan nämä, samoin oravakin. Lumme sentään on ihan villistä lännestä, eli luonnosta löydetty ja kuvattu. Oli muuten lammen ainoa lumpeenkukka.- En repinyt sitä mukaani, paitsi digitaalisena.

Västäräkki ja jälkikasvun eväät

Tukkasotkaksi tulkitsen hänet

Lammen ainoa lupeenkukka, - upea!

Kurre

Ja tämä on??

Katujen kauneutta ja karuutta

Kulkiessa ns. törmää kaikenlaisiin näkymiin. Harvoin on sopivasti kamera kätösissä, joskus kuitenkin. Näitä hetken näkymiä tähän blogiin silloin tällöin hieman laittelen. Sekalaisia kuvia.

Alkuun uinuva tytär Juhannus-aamuiselta kävelykadulta Oulusta, jonka katuja ja näyteikkunoita muutaman päivän kävelin ja katselin.
- Tuleva syrjäytynyt vai muutenko vain väsynyt? Puoliksi syöty pizza-laatikko sylissään aamu yhdeksältä kävelykadulla.

Ja taustalla on sitten raharikkaille tarjolla "rihkamaa" Näiden kellojen hinnalla jonkun yön hotellissakin nukkuisi.
Meikä ei oikein tajua, miksi kellosta pitäisi maksaa 9870 € ??? Tai vain vajaat 6000 € ??
Tosin, enhän minä ymmärrä paljon muitakaan asioita, - joten omapa on häpiä.

Jättipotti ja hieman muutakin

Hieman on jäänyt päivityksiä väliin, koneella en ole joutanut istuksimaan ja naputtelemaan, joten hieman useampaa aihetta samaan syssyyn.


Uteliaisuuttani pistäydyin metallinkeräyspisteellä, vaikka jo aamulla sen kerran katsastin. Nyt siellä olikin odottamassa yllätys: viisi kassillista koskenkorvapulloja. - Muovisia ja lasisia.

Koskenkorva on maistunut

Hieman heikosti on muuten mennyt keräyshommissa, tai oikeastaan ei.
Löysin myös porakoneen, ja kellonkin. Porakone oli ehjä, mutta laturi näytäisi olevan rikki. 18 V vehje. Einhell-merkkinen.

Metallikeräyslaatikkoon oli heitetty vanhoja herätyskelloja, sekä muutama rikkinäinen rannekellokin, joukossa yksi kullanvärinen ja ehjäkin, katsoin tarkemmin sitä...Candino...!!!
Ja kello oli KULTAA! 14 karaatin kuori, O 585 merkinnällä. Siitä puuttuu vetonuppi, muutoin ehjältä näyttää. Käydäänpäs kellosepällä lähiaikoina. Lienee jo romukullankin arvo jonkun kympin, saatika jos se on toimiva peli?

Toki tiedän, että arvokkaampi löytötavara pitäisi toimitaa polliisille, mutta nämä olivatkin roskiksissa, joten " harkiten poisheitettyjä" ovat. Oma harkintani on, että:- vielä näillä jotain tekee tälläinen " loppuunkäyttäjä" kuten meikä on.

Kilpailijoita öisillä kaduilla

Niin vain kävi, että vaikka lähdin jo 1;30 liikkeelle keräilemään pullot ja tölkit, juotuani ensin pyöräsuojassa pikakahvit, - en ollutkaan ensimmäisenä niissä hommissa. Joku pyöräänsä talutteleva ukkeli jo oli pari kassillista keräillyt, tuli meikää vastaan mäessä. Vaihtoi muuten puolta ennen kohtaamista. Vakuuttava meikäläisen dyykkausasu? Päällä oli vihreet housut ja night-camo takki. Ja kypäräkin päässä. Sen vois jättää poiskin, muta sitten varmaan kolahtaa jossa in vaiheessa kipeesti, en taida riskiä ottaa.
<<<potutti kun vieläkin pitäisi aikaistaa aikataulua. Muutoin  jää vain sattumat jäljelle öisistä karkeloista. Josko sitä kuitenkin jotenkin mukana bisneksessä pysyisi nykyiselläkin aikataululla.
Löysin noin yhden muovikassillisen tavaraa, jonkun viiseurosen siitä vois saada, en ole laskenut tarkkaan. Lisää jos vielä löytyy, niin sitten vasta kassankautta kaupasta ulos.
Nuorisoa istuskeli vielä vanhalla ratapenkalla nuotiolla, grillillä mekasti vähän varttuneempaa sakkia ja yksinäinen shortsipimu seisoskeli kirjaston edessä. -Hymyili muuten meikäläiselle, syystä tai toisesta.

Uusi aloitus

No, meikä nyt vähän kainosteli julkaisutoiminnassaan, sitten jonkun aikaa mietittyäni päätin aloittaa sen kuitenkin uudelleen. Jotain luotava on, jos ei ole lunta maassa, niin sitten vaikka textii...

Yksi luontainen keräilijä ja kiertelijä lienee tilhikin. Tämä yksilö istuiskeli Viurusuolla.

Tiukkaa tekee taas, laskut maksettuani jäi ylimääräistä kokonaista 110 euroa. Joista osa vakuutusrahojen palautusta ja osa bonus palautusta. Joten keruutalous jatkuu, eihän siinä muukaan auta. Arkisin silmät auki kävelyä ja sitten viimeistään lauantai-aamuyöstä yhden jälkeen jalkeille ja katsastamaan kadut, sekä puistot. Siitä se " viikkoraha" kertyy.

Yhdenlaista keruuta on myös kuvien keruu, eli valokuvaus.

Toisenlaista kilometrien keruu, jalkaisin, pyörällä tai jopa autolla, ei retkeily ja matkailu budjetin sallimissa rajoissa.

Joten jonkinlaista sillisalaattia tästä blogistani taitaa tulla, haitanneeko mitään? Haittaa tietysti, mutta sillisalaattiahan se elämä on, itse kullakin. Tämä blogini on minun sillisallaatiani.

Söin muuten tänään savustettuja särkiä ja uusia perunoita.